5. joulukuuta 2016

Vihaviestien ja vainoamisen uhrina

Tätä ei varmaan ole kovin helppo kirjoittaa. Aihe on vaikea ja raskas, koska se on edelleen niin ajankohtainen. Aloitetaan tällä: Minua haastateltiin pari päivää sitten nyt.fihin. Tekstin voi lukea TÄSTÄ. Kun olet lukenut sen, palaa tähän takaisin. Haluan kertoa lisää kokemuksestani ja toivon, että tästä "avautumisesta" on jollekin hyötyä.


Tässä kuvassa on vain yksi esimerkki siitä, mitä minusta kirjoitettiin. Tämä taitaa olla lievimmästä päästä. Minulla on tietokoneella yli 300 kuvakaappausta, joissa jokaisessa sanotaan minusta jotain. Osa viesteistä on ollut neutraaleja, jopa muutama mukava mahtui mukaan, mutta suurimmaksi osaksi viestit olivat hirveitä ja satuttavia.

"Tappais ittensä niin maailma ois parempi paikka"
"Jonku pitäis käydä raiskaamassa tuo h*ora"
"Vitun sekopää olento"

Eikä tälle vihaviestiryöpylle näy loppua. Kaikki alkoi vaimomatskuu -jutusta heinäkuussa. TÄSTÄ voit lukea aiheesta lisää. Tuohon aikaan haukkuminen ja kiusaaminen suunnilleen alkoi. Silloin se ei päässyt ihon alle ja pystyin sulkemaan h*orittelut ja muut mielestäni hetkessä. Jos se kaikki olisi jäänyt tuohon vaimomatskuu -kohuun niin olisin nytkin ihan okei, mutta ei jäänyt.

Kuka muistaa Lidlin trandfobisen mainoksen lokakuulta? TÄSTÄ voit lukea siitä lisää. Silloin vihaviestejä tuli enemmän kuin osasin odottaa. Vainoaminen alkoi varmaan tämän jälkeen. Ylilaudan säälittävimmät ottivat minut kohteekseen ja yhtäkkiä minusta oli useampia ketjuja pystyssä samanaikaisesti. Ilmiannoilla ketjut kyllä poistettiin, mutta mitä minulle jäi käteen kaikesta tästä?











 Jos kiusaaminen olisi jätetty vain ja ainoastaan ylilaudalle, olisin varmaan selvinnyt vähemmällä. Valitettavasti kiusaaminen siirtyi myös twitteriin, kuten kuvista voi huomata.


Nyt hengitän syvään.

Viestini kiusaajille:

Teillä ei taida olla mitään käsitystä kuinka paljon sanat vaikuttavat ihmisiin. Ja turha sanoa, että "no itsepähän olet netissä, sitä saa mitä tilaa". EI. Kukaan ei ansaitse tällaista. Turha sanoa, että "ei kannata välittää anonyymeistä".
Te kiusaajat olette alhaisia ja kamalia ihmisiä ja toivon todella, että opitte joskus lempeyttä. Uskokaa pois. lempeä ja lämmin elämä on paljon mukavampaa. Minä en aio luovuttaa. Olen teidän yläpuolellanne ja näin on hyvä.

Tämä kaikki jätti minuun jäljen. Kiusaaminen jättää jäljen.

Tissiviikko -kampanja oli upea, mutta myös äärimmäisen surullinen ja ahdistava. Mällikuvat, haukkumiset ja taas ne helvetin "tapa ittes" -viestit veivät voimia. Olen vieläkin uupunut kaikesta siitä.

Nyt menen juomaan kupillisen kahvia.

Palataan taas.